Tutkija käyttää mikroskooppia laboratoriossa.

Spridningsgrad av cancer

Syövän levinneisyys määritetään sairauden toteamisen yhteydessä. Silloin selvitetään, minkä kokoinen kasvain on, onko se levinnyt ympäröivään kudokseen ja onko se levinnyt muualle elimistöön. Näiden tietojen avulla voidaan valita oikea hoito.


Syövän levinneisyysluokitus

Syövän levinneisyyttä kuvataan yleensä kansainvälisellä TNM-luokituksella:

  • T viittaa emokasvaimen kokoon (tumor)
  • N ilmaisee, missä määrin syöpä on levinnyt läheisiin imusolmukkeisiin (node)
  • M viittaa kauempana sijaitsevien etäpesäkkeiden (metastaasien) olemassaoloon

Syövät jaotellaan TNM-luokituksen perusteella levinneisyysasteisiin, joita on viisi (0, I, II, III, IV). Levinneisyysaste 0 tarkoittaa pientä paikallista syöpää, joka ei leviä. Levinneisyysasteen IV syöpä tarkoittaa laajalle levinnyttä syöpää tai syöpää, joka on lähettänyt etäpesäkkeitä.

Levitessään syöpä alkaa tehdä etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeet (eli metastaasit) syntyvät, kun syöpäsolut lähtevät liikkeelle emokasvaimesta verenkierron tai imunestekierron välityksellä ja kiinnittyvät muihin elimiin. Siellä ne alkavat jakautua ja muodostaa uusia kasvaimia.
Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä eli metastasoivat tiettyihin elimiin. Useimmin etäpesäkkeet syntyvät maksaan, keuhkoihin, lisämunuaisiin, aivoihin ja luustoon. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet vaihtelevat sijaintinsa mukaan.


Syövän erilaistuminen

Syövän erilaistumisasteen määrittely tarkoittaa kasvaimen luokittelemista asteisiin sen mukaan, kuinka paljon kasvain muistuttaa lähtökudostaan. Yleensä asteita eli graduksia on kolme tai neljä. Syövän erilaistumisessa on eroja. Kasvainta, joka muistuttaa läheisesti lähtökudoksen rakenteita, kutsutaan hyvin erilaistuneeksi. Näin ollen mitä lähempänä syövän rakenne on normaalia solurakennetta, sitä paremmin solu on erilaistunut.

Alkuperäkudosta vähäisessä määrin muistuttavaa kasvainta kutsutaan huonosti erilaistuneeksi tai anaplastiseksi. Jos syöpäsolut ovat huonosti erilaistuneita, patologin voi olla mahdotonta tunnistaa lähtökudosta, jolloin hoidon valinta vaikeutuu.

Monet kasvaimet jaetaan erilaistumisasteeltaan kolmeen luokkaan. Eri gradusten kriteerit vaihtelevat eri elinten kasvaimissa ja erityyppisissä kasvaimissa. Yleissääntönä on, että hyvin erilaistuneet kasvaimet käyttäytyvät rauhallisemmin kuin huonosti erilaistuneet kasvaimet. Gradus-luokitusta käytetään, kun arvioidaan leikkauksen jälkeisten lääkehoitojen tarvetta.


Syövän erilaistumisasteet

Hyvin erilaistuneet, gradus I

Muistuttaa eniten normaalia kudosta ja on yleensä hyväennusteinen

Kohtalaisesti erilaistuneet, gradus II

Hyvän ja huonon ennusteen kasvainten välimuotoja.

Huonosti erilaistuneet, gradus III ja gradus IV

Kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.


Syövän kudostyypit

Syöpiä voidaan ryhmitellä sen perusteella, millaisista soluista ne alkavat. Näitä tyyppejä on viisi: Syövät nimetään lähtökudoksen eli primäärikasvaimen sijainnin ja kasvainkudoksen biologisen tyypin perusteella.

Karsinooma
Karsinooma alkaa ihosta tai kudoksesta, joka peittää kehon sisäelimiä. Ihon, limakalvojen, rintarauhastiehyiden, maha-suolikanavan ja virtsarakon pinta ovat esimerkkejä epiteelikudoksesta.

Sarkooma
Tukikudoksesta alkava syöpä on sarkooma.

Leukemia
Luuytimestä alkava syöpä on leukemia.

Lymfooma ja myelooma
Nämä syövät alkavat immuunijärjestelmän soluista.

Aivojen ja selkäytimen syövät
Aivot, selkäydin ja hermot koostuvat hermokudoksesta. Hermokudoksesta alkunsa saavilla kasvaimilla ei ole yleisnimeä. Tällaiset kasvaimet nimetään yleensä kasvaimen solujen mukaan. Hermokudoksessa syntyy usein hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta ne voivat olla sijaintinsa vuoksi vahingollisia, jos niiden poistaminen on vaikeaa. Kasvaimet luokitellaan kudosopillisesti, koska se vaikuttaa muun muassa hoidon valintaan.

Lisää tietoa syövästä

Motion och cancer

 Enligt forskningen finns det starka belägg för att motion har många fördelar för personer med cancer

Läs artikeln

Ärftlighet och cancer

För närvarande uppskattar man att endast en av tio cancerformer är kopplade till ärftlighet.

Läs artikeln